Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


perjantai, 17. heinäkuu 2015

Nokkosesta on moneksi

Hetkeen en ole ehtinytkään istahtaa kesäkiireiltäni blogin äärelle! Olemme lomailleet koko perhe viime aikoina, ja nauttineet Suomen lyhyestä (lue: kylmästä!) kesästä! :) Puutarhassa olen myös puuhaillut innokkaasti, ja olenkin tainnut tuhlata jo pienen omaisuuden uusien perennojen ja ruukkukukkien hankintoihin!

Koska tämä on ensimmäinen kesämme tässä kodissa, olen myös päässyt näkemään mitä piha pitää sisällään, ja mieli pursuilee jo ideoita ensi keväälle toteutettavaksi! Mutta teen erikseen vielä postauksen puutarhan kuulumisista tällä hetkellä. Mutta tällä kertaa halusin jakaa kanssanne vanhan kansan vinkin hyvästä lannoite vinkistä puutarhaan! Idea on jokseenkin näin yksinkertainen:

Kerää viiden litran ämpäri kevyesti täyteen nokkosia. Kaada ämpäri täyteen vettä. (jos mahdollista, kerättyä sade vettä). Anna seoksen liota n. vuorokausi välillä sekoittaen. Siinäpä se, ja eikun käyttämään luonnonmukaisena ravinteena puutarhassa kaikille kasveille! :)

Nyt sukellankin nettiin vertailemaan mehumaijoja! Nimittäin marjapensaat alkavat pian näyttää siltä, että tarttis vissiin tehdä jotain?? Vaikka juuri luin lehdestä, että nykypäivänä alle 40- vuotiaat eivät enää itse tee mehuja marjoistaan.. No minäpä olen sitten poikkeus sääntöön ja varmasti aion mehustella marjoillani!! 😃

sunnuntai, 14. kesäkuu 2015

Melankoliaa mielessä

Päätin ennen nukkumaan menoani kirjoittaa vielä hieman tämän iltaisista ajatuksistani.

herkkyyslintu-ja-kompassi-sari-maanhalla

Tiedätkö sen tunteen, kun istut yksin ajatustesi kanssa ja melankolia valtaa mielen? Itse olen mielestäni kovin tunne herkkä, ja ajattelenkin enemmän varmasti tunteella kuin järjellä. Tänään olen ollut loppuillan tyttäreni kanssa kahdestaan kotona. Meillä on  takana mukava päivä perhetutun valmistumisjuhlissa ja sen jälkeen jäimme vielä minun vanhemmilleni grillaamaan ja viettämään mukavaa iltaa! Loppuillan olimmekin sitten kaksin kotona ja puuhastelimme yhteisiä juttuja ja höpöttelimme. tyttäreni pyysi päästä täksi yöksi meidän sänkyymme nukkumaan ja annoin siihen luvan, sillä niin ei luultavasti enää pian tule tapahtumaan hänen hieman kasvettuaan! 

Äsken istuskelin hetken ulkosalla vaikka kello onkin jo yli puolenyön. Ilma on ollut tänään mukavan lämmin ja juhannusta kohden kun mennään, on nuo illatkin kovin valoisia...Siinä sitten tapani mukaan mietiskelin asioita ja varsinkin sitä, kuinka nopeasti aika kulkeekaan..Joskus tuntuu että vähän liiankin nopesti. Ainut asia mistä sen konkreettisesti oikeastaan näin aikuisiällä tajuaa, on juuri nimenomaan lapsista ja heidän kasvustaan. Ja juuri tässä kohdassa melankolia valtasi minun mieleni! Minun oli kaivettava youtubesta lisää melankoliaa ruokkivaa musiikkia ja kyyneleetkin taisivat kohota silmiini ja vierähtää pitkin poskia. Oikeastaan mietin vain sitä, miten kovin nopeasti tuosta pienestä ja herkästä tytöstä on kasvanut jo kohta murrosikäinen ja pärjäävä ja mahtava ihminen. luulen, että kaihomielisyyteni tänä iltana liittyi menneisiin vuosiin ja siihen, että tuo pikkulapsi elämä on omalta osaltani jo eletty. Ei enää kurahousurumbaa, ei yöheräämisiä, ei päiväkotikyydityksiä.. Olen oikeasti onnellinen, ettei näitä asioita enää ole, ja pääsen jo niinsanotusti "helpolla", mutta tavallaan se on hieman kaihoisaakin...hmmm, joskus kun ymmärtäisi edes omia ajatuksiaan! Siinä siis istua töllötin ja itkeä tihrustin mukavan päivän jälkeen sitä, että lapsestani on kasvanut iso, enkä saa enää pyyhkiä kakkapyllyä ja kuolaa naamasta..mahtavaa :D (vai voiko tässä sanoa että naisen elämä ei ole helppoa hänelle itsellekkään?)

Mutta ehkä melankolia olikin vain sopiva tunnetila tämäniltaiseen istuskeluuni yksin ulkoterassilla, katsellessani yöperhosten lentoa taivaalla kaihoisa musiikki taustalla soiden. Joskus on kai myös hyvä käydä yksin keskustelua itsensä kanssa, ja ehkäpä luopua parista kyyneleestä. Se on luultavasti ehkä vain rakkautta itseään ja elämäänsä kohtaan?

keskiviikko, 3. kesäkuu 2015

Kesäinen piirakka nokkosesta ja vuohenputkesta

nimet%C3%B6n1.jpg

Monesti kiroamme rikkaruohoja puutarhassamme, ja myönnän itsekkin olevani aika intohimoinen rikkakasvien nyppijä! Sain kuitenkin idean perehtyä tarkemmin luonnon omiin villivihanneksiin ja löysinkin monta uutta tuttavuutta jo aikaisemmin käyttämäni nokkosen kaveriksi. Yhtäkkiä piha alkoikin näyttää olevan täynnä kaikenlaisia syötäviä herkkuja! Mitä superfoodia (eikös toi ole nykyinen trendisana?) oma piha onkaan täynnä! Hihkuin innosta tämän tajuttuani ja vietin muutaman illan tutkallen netistä "hortoilu" sivustoja sekä liityin facebookin Villivihannekset ja- yrtit ryhmään. Päätin kuitenkin aluksi ryhtyä tähän kokeilevaan kokkailuun jo aikaisemmin käyttämäni nokkosen ja melkein joka pihasta löytyvän ja helposti tunnistettavan vuohenputken turvin. Leivoin näistä aineksista ihanan kesältä maistuvan piirakan! 

                                                                              

nimet%C3%B6n2.jpgVuohenputkinimet%C3%B6n3.jpg   Kaikkien luultavasti tunteva nokkonen :)

 

Tässä ohje sinullekkin, jos innostut kokeilemaan! Hyviä herkutteluhetkiä :)

AINEKSET

MääräAines
Taikina
100 gvoita tai margariinia
3 dlvehnäjauhoja
1 tlsuolaa
1kananmuna
Täyte
200 g

nokkosia

vuohenputken lehtiä n. kourallinen

1 dlemmentalraastetta
2 dlkuohukermaa
2kananmunaa
1 pussi (70 g)parmesaaniraastetta
ripausrouhittua mustapippuria

Valmistusohje

1. Sekoita pehmeä rasva ja jauhot keskenään. Lisää suola ja kananmuna ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Painele piirakkataikina leivinpaperoidun 24 cm irtopohjavuon pohjalle ja reunoille. Pistele taikinanpohja ja nosta jääkaappiin täytteen esivalmistelujen ajaksi.

2. Huuhtele nokkoset ja ryöppää ne nopeasti kiehuvassa vedessä. Valuta vesi ja puristele kuivaksi. Hienonna. Nostele nokkosen ja vuohenputkien lehdet ja emmentalraaste vuokaan taikinapohjan päälle.

3. Sekoita kulhossa munat, kerma, parmesaaniraaste ja ripaus rouhittua mustapippuria keskenään ja valuta täytteen päälle.

4. Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia tai kunnes täyte on keskeltä täysin hyytynyt. Anna piirakan levätä vuoassa hetken aikaa ennen irrottamista.



tiistai, 26. toukokuu 2015

Tuunailua ja kierrätystä

Olen sitä mieltä, että kotia on vaikea sisustaa samantien, vaan nurkat vaativat joskus pitkääkin pohdintaa huonekalujen hankintojen ja sijoittelujen suhteen. Siksi en olekkaan nykyisessä kodissamme pitänyt minkäänlaista kiirettä saada joka paikkaa heti tip top, vaan olenkin mielessäni pohtinut erilaisia vaihtoehtoja ja antanut ideoille aikaa muhia! Koska kotimme edustaa 50-luvun henkeä kauniine puulattioineen, en ole halunnut kalustaa huoneita Ikean massatuotannolla, vaan pyrkinyt siihen että kodissa tulee olemaan harmonisesti sopusoinnussa niin uutta kuin vanhaakin, niinkuin aiemmasta kirjoituksestanikin käy ilmi ---> http://samankatonalla.vuodatus.net/lue/2015/05/rasymattomania 

Tällä kertaa olin jonkun aikaa pohtinut hieman tyhjäksi jäänyttä tilaa olohuoneessamme. Ensin mietin seinälle jonkinlaisia hyllyjä, vitriiniä tai muuta vastaavaa, mutta sitten sain käsiini oman mummoni vanhan keinutuolin ja siinä se oli!! Keinutuoli on kaunis 60- 70- luvun iskun tuotannosta peräisin oleva kaunistus. kiikkustuoli on olemukseltaan siro ja hyvässä kunnossa. pientä kulumaa tosin löytyy jalaksista ja kädensijoista, mutta en ala niitä sen kummemmin maalailemaan piiloon, vaan minusta on vain kaunista että keinussa hieman näkyy eletty elämä ja aikaisempien keinujien jättämät jäljet. Tarkoitukseni on löytää keinun alle vielä kaunis matto sekä jonkinlainen tyyny/ talja/ torkkupeitto hieman pehmentämään istumista.

20.jpg

Toisen ihanan löydön teimme olohuoneeseen Nastolan Villähteeltä, kylähullu- nimisestä vanhojen tavaroiden liikkeestä. Tämä vanha puulaatikko on kulkenut merillä rahtikonttina Bore 1 nimisellä aluksella n. 1890- luvusta 1900- luvun alkuun. Mielestäni laatikolla on mielenkiintoinen historia, ja siksipä halusin ehdottomasti ostaa kyseisen laatikon kotiimme!

21.jpg

Toinen mieltäni askarruttanut asia on ollut yläkerran parvekkeemme kalusteet. Toisaalta tahtoisin sinne kauniit rautaiset koristeelliset tuolit sekä pöydän, mutta toisaalta varastossamme lojui vanhat ja hieman kulahtaneet kalusteet vailla käyttö tarkoitusta. Mielestäni tuolit ja pöytä eivät kuitenkaan olleet vielä roskis kamaa, joten päätin antaa niille vielä hieman armon aikaa! Onneksi jäljellä oli ikkunan puitteiden maalauksesta valkoista maalia, ja niillä vanha pintakin alkoi näyttämään jopa lähes uudelta!

Tässä lähtökohta:

24.jpg22.jpg

Ja tässä lopputulosta:

23.jpg

25.jpg

Mielestäni ihan onnistunut, kyllä tuossa kelpaa aamukaffet juoda ja nauttia maisemista! Seuraavaksi pitäisikin pureutua ulkokuistin sisustamiseen...:)

torstai, 21. toukokuu 2015

Ystävät ajatuksissa

Nyt on jo melkein yö kun ryhdyin tätä kirjoittamaan, sillä oli hetki aikaa pyöriä sohvalla ihan omissa ajatuksissa (tytär kipeänä jo unilla ja mies työreissussa). Tänään olen puuhastellut ikkunan karmien ulkomaalauksien parissa (edelleen), ja huomannut työn lomassa useasti ajatelleeni ystäviäni! <3 Tämä saattaa johtua myös siitä että viikonloppuna vietetään siskoni polttareita ja kokoonnume naisporukalla viettämään kivaa päivää ja iltaa hänen ystäviensä kanssa (muutama meidän yhteinenkin mahtuu joukkoon) ! Luvassa on siis vauhdikasta ohjelmaa lauantaille!

11.jpg

Itse sain niin sanotun parhaan ystäväni neljännellä luokalla. Siihenkin asti oli toki kavereita ollut, mutta se oli jotain muuta, todellista sielujen kohtaamista!! Tämä ystävä oli minulle kaikki kaikessa, olimme erottamattomat ja vietimme alkuun ala-aste aikoina lähes kaiken vapaa-aikammekin yhdessä, sekä kesälomilla vietimme aikaa toistemme kesämökeillä ja jopa jouluaattoja emme voineet olla soittelematta toisillemme mitä kumpikin sai lahjaksi jne. Kikatuksen määrä oli rajatonta! Elettiin siis vielä kultaista lankapuhelin aikaa ja voin kertoa että muistan tämän ystäväni lankapuhelin numeron yhä edelleen ulkoa! :)) Tämän parhaan ystävän ja tietysti muidenkin silloisten ystävieni kanssa sain turvallisesti kasvaa kohti aikuisuutta, ja tehdä niitä teini-ikäänkin liittyviä tyhmyyksiä ja rajojen koettelemuksia, tietäen että perheeni lisäksi minulla on ihania ja rakkaita ihmisiä ympärilläni. 

Mutta sitten, ylä-aste päättyi ja meistä kumpainenkin päätti lähteä jatko-opiskelemaan omia teitään. Tuli uudet ystävät opiskelujen saatossa, tuli ekat ensimmäiset vakavammat parisuhteet, muuttoja, jne...yhteyden pito meidän kahden välillä hiipui, kunnes jossain vaiheessa päättyi hiljaiseloon kokonaan. Välillä toki näemme nykyisin sattumalta kaupassa tai muualla, sillä kummasti kumpikin on muuttanut takaisin tänne kotiseuduilleen. Silloin jotenkin palaudun hetkellisesti takaisin teini-ikään, ja meidän kahden kikattelu kaupan nurkalla tuntuu hyvin luonnolliselta. Aina sovitaan että nyt nähdään ja käydään kahvilla, mutta koskaan sitä päivää ei ole vielä tullut. Emme varmasti enää aikuisina osaa olla yhdessä ja ystävystyä uudelleen, mutta sydämessäni on aina erityinen ja muistoja täynnä oleva paikka hänelle! 

C__Data_Users_DefApps_AppData_INTERNETEX


Olen huomannut että elämässäni on "käväissyt" paljon ihmisiä. mutta olen varma, että jokaisella on ollut minuun ja omaan olemiseeni jonkinlaista vaikutusta, tiedostinpa sitä itse tai en. Olen myöhemmin aikuisena yllättynyt siitä, keitä ihmisiä vierelleni oikeasti todellisiksi sydänystäviksi  ovat jääneetkään. Nämä ihmiset eivät välttämättä heti ole olleet edes minun hyviä ystäviäni tai ystäviä vuosien vuosien takaa, vaan aluksi lähinnä opiskelukaveri, kaveri toisesta koulusta, työkaveri, naapuri, mutta tästä sekalaisesta sakista on vuosien saatossa kehittynyt minun parhain ja rakastettavin ystävä joukkioni!! Kaikkiaan ystävikseni voin lukea viisi henkilöä, muut ovat minulle kavereita. Ystäväksi nimittäin luokittelen henkilön, joka tietää minusta kaiken (ja minä hänestä) ja kenelle voin kertoa aivan mitä vain tai olla ihan vain hiljaa. ystävään pitää ehdottomasti myös luottaa! He ovat kuin perheenjäseniä, joille oma koti on aina auki, vaikka ei olisikaan ehtinyt imuroida tai kammata sitä tukkaa...who cares!! Näillä ihmisillä on sydämessäni aivan erityinen ja tärkeä paikka. Ilman heitä olisin varmasti tehnyt monta väärää valintaa ja viettänyt monta yksinäistä iltaa. Lisäksi aika monet tyhmät jututkin olisi jäänyt kertomatta..tai kokematta.

"Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka tekevät sinut onnelliseksi, ihmisillä, jotka saavat sinut nauramaan, jotka auttavat sinua silloin kun eniten tarvitset. Ihmisillä, jotka aidosti välittävät. He ovat arvokkaita ja ansaitsevat jäädä eämääsi. muut ovat vain läpikulkumatkalla."  -Karl Marx

Voin allekirjoittaa nuo yllä mainitut sanat täysin, ja juuri näin itsekkin ajattelen. Lisäksi voin sanoa että parhain ystäväni on myös oma aviomieheni. Eritavalla toki kuin naispuoliset, mutta hänen seurassaan olen varmasti kuitenkin täysin aidoimmillani, kaikkinen heikkouksineni ja vahvuuksinen. Kiitos siis hänelle! <3

Mielestäni ystävänpäivän ei tarvitse olla vain se helmikuun 14 päivä, silloinkin on toki spesiaali lupa hehkuttaa omia läheisiään, vaan on tärkeää muistaa ystäviään arjen keskellä silloin tällöin ja kysellä heidän kuulumisiaan. Itsellä ainakin välillä tuntuu että nyt on elämässä meneillään niin sanotut "ruuhkavuodet" meillä kaikilla, ja aikaa ei omien arkisten asioiden hoidon jälkeen paljon muuhun jää, tai ainakaan energiaa... tämä voi ehkä olla sitä kuuluista vanhenemista!?!

Vähän aikaa sitten kävin ystäväni luona kyläilemässä, ketä en ollut nyt kasvokkain pitkään aikaan tavannut. Kun olin lähdössä kotiin, tuli tämä ystäväni eteiseen ja halasi minua pitkään, kummallakaan ei siis ollut mitään murheita tai lohdutuksen tarvetta. Tästä aidosta kohtaamisesta jäin leijumaan loppu päiväksi, ja sain siitä hurjasti sisäistä energiaa! Nämä ihanat ihmiset ympärilläni, olen heistä todella kiitollinen! Muistetaan siis arjen kiireidenkin keskellä muistaa ystäviämme, vaikka ihan pienelläkin tavalla, vaikka ajatuksissa. <3