Olen sitä mieltä, että kotia on vaikea sisustaa samantien, vaan nurkat vaativat joskus pitkääkin pohdintaa huonekalujen hankintojen ja sijoittelujen suhteen. Siksi en olekkaan nykyisessä kodissamme pitänyt minkäänlaista kiirettä saada joka paikkaa heti tip top, vaan olenkin mielessäni pohtinut erilaisia vaihtoehtoja ja antanut ideoille aikaa muhia! Koska kotimme edustaa 50-luvun henkeä kauniine puulattioineen, en ole halunnut kalustaa huoneita Ikean massatuotannolla, vaan pyrkinyt siihen että kodissa tulee olemaan harmonisesti sopusoinnussa niin uutta kuin vanhaakin, niinkuin aiemmasta kirjoituksestanikin käy ilmi ---> http://samankatonalla.vuodatus.net/lue/2015/05/rasymattomania 

Tällä kertaa olin jonkun aikaa pohtinut hieman tyhjäksi jäänyttä tilaa olohuoneessamme. Ensin mietin seinälle jonkinlaisia hyllyjä, vitriiniä tai muuta vastaavaa, mutta sitten sain käsiini oman mummoni vanhan keinutuolin ja siinä se oli!! Keinutuoli on kaunis 60- 70- luvun iskun tuotannosta peräisin oleva kaunistus. kiikkustuoli on olemukseltaan siro ja hyvässä kunnossa. pientä kulumaa tosin löytyy jalaksista ja kädensijoista, mutta en ala niitä sen kummemmin maalailemaan piiloon, vaan minusta on vain kaunista että keinussa hieman näkyy eletty elämä ja aikaisempien keinujien jättämät jäljet. Tarkoitukseni on löytää keinun alle vielä kaunis matto sekä jonkinlainen tyyny/ talja/ torkkupeitto hieman pehmentämään istumista.

Toisen ihanan löydön teimme olohuoneeseen Nastolan Villähteeltä, kylähullu- nimisestä vanhojen tavaroiden liikkeestä. Tämä vanha puulaatikko on kulkenut merillä rahtikonttina Bore 1 nimisellä aluksella n. 1890- luvusta 1900- luvun alkuun. Mielestäni laatikolla on mielenkiintoinen historia, ja siksipä halusin ehdottomasti ostaa kyseisen laatikon kotiimme!

Toinen mieltäni askarruttanut asia on ollut yläkerran parvekkeemme kalusteet. Toisaalta tahtoisin sinne kauniit rautaiset koristeelliset tuolit sekä pöydän, mutta toisaalta varastossamme lojui vanhat ja hieman kulahtaneet kalusteet vailla käyttö tarkoitusta. Mielestäni tuolit ja pöytä eivät kuitenkaan olleet vielä roskis kamaa, joten päätin antaa niille vielä hieman armon aikaa! Onneksi jäljellä oli ikkunan puitteiden maalauksesta valkoista maalia, ja niillä vanha pintakin alkoi näyttämään jopa lähes uudelta!

Tässä lähtökohta:

Ja tässä lopputulosta:

Mielestäni ihan onnistunut, kyllä tuossa kelpaa aamukaffet juoda ja nauttia maisemista! Seuraavaksi pitäisikin pureutua ulkokuistin sisustamiseen...:)